C.S. Lewisin kirjan The Lion, the Witch and the Wardrobe [Velho ja leijona] ilmestyminen oli vuoden 1950 suuria kirjallisia tapahtumia Englannissa. Clive Staples Lewis oli tunnettu suosittuna Oxfordin yliopiston luennoitsijana ja tutorina, puhujana sekä loistavasta kirjallisuuskritiikistään ja kristinuskoa käsittelevistä kirjoistaan, joista kuuluisin oli satiiri "Paholaisen kirjeopisto" [1942].
Englannissa ei ole harvinaista, että oppinut henkilö kirjoittaa lapsille. Monet arvostetuimmista englantilaisista lastenkirjoista ovat muillakin aloilla kunnostautuneiden henkilöiden tuotteita. Esimerkiksi Liisa ihmemaassa –kirjan kirjoittaja Lewis Carroll oli pappi ja Oxfordin yliopiston matematiikan professori Charles Dodgson. Kaislikossa suhisee-kirjan kirjoittaja Kenneth Grahame oli Englannin pankin virkamies.
Individualismi on tärkeää englantilaisille, siksi lapsiakin pidetään yksilöinä eikä miniatyyriaikuisina. Englantilaiset ovat hyviä kasvattajia ja hyviä lastenkirjailijoita.
C.S. Lewis julkaisi sen jälkeen vuosittain uuden viestin luomastaan Narnian maailmasta. Vuonna 1956 hän sai viimeisestä, The Last Battle -nimisestä Narnia-kirjasta, tosiasiallisesti koko seitsemän kirjaa käsittävästä sarjasta Carnegie-mitalin, joka annetaan joka vuosi ansiokkaalle englantilaiselle lastenkirjailijalle.
Graduni tarkoituksenani oli etsiä Lewisin paikka lastenkirjallisuuden perinteessä, tutkia mistä hänen satujensa erityislaatu johtuu ja mikä tekee ne hyviksi ja arvokkaiksi yleisen kirjallisuuden alueella. Koska Lewis on viitannut usein kritiikissään myös lastenkirjallisuuteen, oli mielenkiintoista rinnastaa Lewisin teoreettisia käsityksiä ja käytäntöä.
Satua ei käsitelty tuohon aikaan [1970] kovin paljon kirjallisuudentutkimuksessa. Lastenkirjallisuuden tutkimus oli suhteellisen uusi kirjallisuudenhaara, niin vähän arvostettu, että silloinen estetiikan professori Irma Rantavaara sanoi minulle, että lastenkirjallisuus ei ole sopiva aihe yliopistolliseen tutkimukseen. Hän ehdotti, että ottaisin aiheeksi "C.S. Lewis kirjallisuuskriitikkona".
Tunsin kuitenkin Lewisia jo sen verran, että tiesin, että se olisi ollut väitöskirjan aihe. Englantilaisen filologian laitoksella vastaanotto oli täysin toinen. Professori Kingsley Hart oli innoissaan. [Hän on tullut maailmankuuluksi Tove Janssonin Muumi-kirjojen kääntäjänä.] Narnia-kirjojen ja C.S.Lewisin tutkiminen oli minulle eskapismia sen ajan Suomen ahtaasta henkisestä ilmastosta. Luinhan Lewisista vuodet 1963-1970. Erityisen lämpimät muistot on minulla gradun tekemisestä professori Tauno Mustanojan johdolla. [Muillakin on hänestä hyviä muistoja. ks."Hän jaksoi innostaa. Tauno Mustanoja jäi lähtemättömästi oppilaittensa mieleen. Yliopisto-lehti 11/98]
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti