Narnia-blogi

Nimeni on Anna Amnell, ja minulla on kaksi blogia Narnia-kirjoista, -elokuvista ja C. S. Lewisista. Ne perustuvat suurelta osalta yliopistolliseen tutkimukseen, jonka tein Helsingin Yliopistossa englantilaiseen filologiaan vuonna 1971.
Kaikkien blogieni päivittyminen ja lyhyt info ja nuortenkirjani Suomen Nuorisokirjailijat.Tämän blogin rinnakkaisblogi on Narniassa. Hakusanat blogin pohjalla.. Graduni on nyt luettavissa Kaisa -talon kellarissa. Soitto kirjaston neuvontaan ja mieheni neuvot auttoivat.

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

Narnia ja joulupukki

Jack Lewis and Santa Claus

Jack Lewis and Santa Claus, from letters of C. S. Lewis. Photo: Anna Amnell
Siivekäs hevonen - tietysti Strawberry - ja C.S. Lewisin lapsuudenkuva. Kuva: Anna Amnell

Ylhäällä oleva avoin kirjanaukeama kuuluu C.S. Lewisin veljen Warrenin toimittamaan kirjaan "Letters of C.S. Lewis" (1966). C.S. Lewisin (1898-1963) etunimet olivat Clive Staples, mutta hän vaati jo pikkulapsena, että puhutellaan nimellä Jack. "Me Jack", hän sanoi päättäväisesti osoittaen itseään. Jackin ja Warrenin lapsuus oli onnellista. Perhe asui isosssa viktoriaanisessa talossa Belfastissa Pohjois-Irlannissa, ja lapset saivat leikkiä puutarhassa tai talon suurella ullakolla. He kävelivät äidin kanssa ja tutustuivat luontoon. Koko perhe meni joka vuosi lomalle meren äärelle.

Voit nähdä, että Jackillä on valokuvassa lelu, joka sopii erityisen hyvin tähän vuodenaikaan nyky-Suomessakin. Se on muulilla ratsastava joulupukki. Onnelliseen ja vapaaseen elämään kuuluivat myös C.S. Lewisin luomassa Narniassa joulu ja joulupukki.

Narniassa-blogissani on myös kirjoitus joulupukista.

Hyvää joulua kaikille Narnian ystäville!
Posted by Picasa

Uutta katsottavaa Narniasta

Narnia.com on uudistunut. Lähde seikkailuun.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Narnian maisemia

Junalla Ljubljanaan - Kuin Narniassa

Kuva: Anna Amnell

Kun matkustimme junalla Zagrebista Ljubljanaan, Sloveniaan pari viikkoa sitten, huomasin ajattelevani usein: Tämähän on kuin Narniaa. Metsiä, vuoria ja jokia, joihin maisema heijastuu. Laakso, jonka läpi matkustimme, oli hyvin kaunis, suorastaan unohtumaton. Luonto oli hyvin rehevää ja samalla hienostunutta. Satujen maisemaksi sopivaa. Sloveniasta onkin tulossa osa Narniaa C.S. Lewisin kirjojen ystäville.

Koillis-Sloveniassa oleva Soca-joki, jota sanotaan usein smaragdi-joeksi ja Bovecin seutu tulevat tunnetuiksi ympäri maailmaa, kun C. S. Lewisin Narnia-kirjoista tehtävä elokuva "Chronicles of Narnia: Prince Caspian" valmistuu vuonna 2008

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Kroatian Pula ja leijonapatsas



Aslan at the Amphitheatre in Pula, Croatia




Photos: Anna Amnell

Kroatian ja Slovenian matkalla tuli Narnia usein mieleen. Kuvassa oleva leijona oli kuin ilmetty Aslan. Se seisoi ylevänä Istrian niemimaalla olevan Pula-nimisen kaupungin amfiteatterissa.

Pula

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Roolijako Prinssi Kaspian -elokuvaan

Prinssi Kaspianin filmaus alkaa piakkoin. Päärooleissa esiintyvät ja heidän kuvansa löydät täältä. Siellä on enimmäkseen edellisestä elokuvasta tuttuja näyttelijöitä. Tohtori Korneliuksen roolissa on Vincent Grass.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Prnssi Kaspian on Ben Barnes

26-vuotias englantilainen näyttelijä Ben Barnes on valittu Prinssi Kaspianin rooliin. Ben Barnes on hento, 183 cm pitkä ruskeasilmäinen ja ruskeatukkainen näyttelijä. Prinssi Kaspian tulee elokuvateattereihin heinäkuussa 2008.

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Sitemeter-Mittari

Narniassa-blogissa oli ainakin 12 900 kävijää ensimmäisen vuoden aikana, näistä melkein puolet (5268) ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana, jolloin elokuva "Velho ja leijona" oli tulossa ja nähtiin teattereissa.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Elokuvia, kirjoja, urbaanilegendoja

Kun kirjailijoista tulee niin kuuluisia kuin JRR Tolkien ja CS Lewis, heistä kirjoitetaan kirjoja ja lehtiartikkeleita, heistä tehdään elokuvia ja keksitään urbaanilegendoja. Yhdysvalloissa C.S. Lewisista on kehitetty eräänlainen protestanttinen pyhimys. Eräässä kirkossa on Narnia-lasimaalaus ikkunassa. [Kerrottakoon, että myös kanadalaiselle Mazo de la Rochelle on lasimaalaus eräässä kanadalaisessa kirkossa, tietääkseni myös Agatha Christielle Englannissa.]

Amerikkalaiset turistit järkyttyvät kun C. S. Lewis kiertomatkan opas, Joy Davidmanin pojan lapsuudenystävä, näyttää heille myös pubin, jossa Jack Lewis kävi. Tolkienista ja Lewisista koetetaan myös kehittää jonkinlaista lievää kateus & viha muunnelmaa Mozart & Salieri -tyyliin. Lewisin teini-iän kirjeet esitetään sensaatiomaisesti merkkinä milloin mistäkin.

Minulle monet tarinat ovat olleet aivan uutta, sillä niitä ei ollut liikkeellä silloin, kun tein graduani Narnia-kirjoista.


Millainen oli todellinen C.S. Lewis?

Warren Lewis: C.S. Lewis

C.S. Lewisin veli Warren Lewis kertoo C.S. Lewisin kirjeiden esipuheessa, että Lewisilla oli Magdalen Collegessa iso asunto: kaksi olohuonetta ja makuuhuone. The Inklings kokoontui siellä usein, ja sota-aikanakin oli tarjolla hyvää ruokaa, sillä Jackin amerikkalaiset ihailijat lähettivät ruokapaketteja. Toinen kokoontumispaikka oli pubi The Eagle and Child (St. Giles), paremmin tunnettu nimellä The Bird and Baby. Lewis oli keskeinen henkilö tässä ryhmässä.

Jussi Alroth kertoo hauskassa Tolkien & Lewis -artikkelissaan tänään (4.12. 2005) Hesarissa, että nämä herrat eivät vaatteilla koreilleet. Veli kirjoittaa samaa vähän värikkäämmin Lewisin pukeutumisesta. Hänen vaatteensa eivät näyttäneet kauan uusilta.

"His clothes were a matter of complete indifference to him: he had an extraordinary knack of making a new suit look shabby the second time he wore it."

Lewisin vanhoista hatuista kerrottiin kaikenlaisia kaskuja. Mukavuus ja kodikkuus oli Lewisille tärkeintä.

Letters of C. S. Lewis. Warren Lewis.(Editor with a Memoir). 1966

Ranskalaisessa Narnia-blogissa on kuvia niistä paikoista, joista Jussi Alroth kertoo Helsingin Sanomain artikkelissa. (The Eagle and the Child -pub, yliopiston rakennus, jossa Jackilla oli asunto, Jackin kodista ja polusta, jolla käveltäessä Tolkien "käännytti" Jackin.)

Lukekaa Alrothin erinomainen, innostunut ja hieno artikkeli!

Täällä kuva: Tolkien ja hänen perheensä. Tyylikästä väkeä nuorempina!

C.S. Lewis -valokuvia

Le Blog Narniassa on mielenkiintoisia kuvia C.S. Lewisista ja hänelle tärkeistä paikoista: pikkulapsena leikkihevosen kanssa, nuorena miehenä, tutorina ikuisen savupilven ympäröimänä, polusta jolla hän käveli katolisen ystävänsä JRR Tolkienin kanssa ja tämä käännytti hänet kristinuskoon, lapsuudenkodista, omasta kodista, lempipubista, vaimon kanssa vähän ennen tämän kuolemaa. Sivun alaosassa on Lewisin hauta ja sen vierestä pääsee "galleriaan", jossa on lisää valokuvia, monet hyvin harvinaisia.


C.S. Lewis ja naiset: äiti,sijaisäiti, lukijat, vaimo

Lukemattomat ihmiset kirjoittivat Lewisille ja hän vastasi yleensä heille. Amerikkalainen Kathryn Lindskoog kertoo siitä, kuinka hän sai vuonna 1956 apurahan opiskellakseen Englannissa ja meni ensi töikseen tapaamaan ihailemaansa kirjailijaa C. S. Lewisia. Hänen kirjallisuudenprofessorinsa, CS Lewis-tutkija Clyde Kilby oli varoittanut, että Lewis on naisvihaaja [womanhater]: Kilby oli jättänyt vaimonsa odottamaan autoon, kun oli mennyt tapaamaan Lewisia! Kathryn jännitti kovasti tapaamista.

Asetelma oli täysin identtinen sen kanssa, mitä olemme nähneet Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa Shadowlands(1993): Lewisin kirjojen ihailija [ Debra Winger ] menee jännittyneenä Oxfordiin teehuoneeseen, joka on sovittu kirjeessä tapaamispaikaksi. Elokuvassa kukaan ei liikahdakaan teehuoneessa, kun hän astuu sisälle. Tilanne on kankea ja muodollinen. Mutta tämä reipas amerikkalainen nainen huutaa huihkaisee: Onko täällä ketään, jonka nimi on Lewis! Estynyt ja hienostunut Lewis [Anthony Hopkins] nousee paikaltaan.

Lindskoogin kokemus oli täysin päinvastainen. Hän oli ehtinyt päästä juuri ja juuri sisälle rautatieaseman vieressä olevaan Royal Oxford Hotellin teehuoneeseen, kun roteva mies ponnahtaa seisomaan eräältä sohvalta ja huutaa huihkaisee: Hei, siellähän te olette! Mies on tyypillinen walesilainen, näyttää ennemminkin rugbyn pelaajalta kuin kirjallisuudenprofessorilta. Hän pyytää istumaan viereensä sohvalle ja tarjoaa tupakkaa. [Lewis oli aina savupilven ympäröimä.] Kun nainen sanoo, ettei polta, Lewis sanoo: Se on hyvä, sillä siihen kun oppii, siitä ei pääse eroon. Lewis ja Lindskoog keskustelevat leppoisasti ja hauskasti yli tunnin ajan.

Vaimo Joy Davidman Lewis

Lewis oli mennyt vähän aikaa aikaisemmin siviiliavioliittoon, joka oli pelkkä muodollisuus. Joy Davidman Gresham olisi karkotettu maasta, sillä hänen turistiviisuminsa oli vanhentumassa. Hänellä oli väkivaltainen alkoholisti aviomies, joka oli jättänyt hänet (1953) ja kaksi pientä poikaa, David ja Grahame Greshame, jotka hän oli tuonut mukanaan Englantiin. Joy halusi aloittaa uuden elämän Englannissa.

Joy Davidman oli juutalainen runoilija ja elokuvakäsikirjoittaja, entinen marksilainen, joka oli kääntynyt kristinuskoon lähinnä CS Lewisin kirjojen kautta. Kun Davidman sairastuu syöpään ja on kuolemaisillaan, hän ja Jack Lewis menevät naimisiin kirkollisen vihkimyksen kautta (1957). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Joy parantuu.

Lewis oli löytänyt vaimon, joka sopi juuri hänelle: huippuälykkään, sanavalmiin ja laajalti lukeneen naisen, jota Englannin älykköjen ilmapiiri ei lannistanut. Joyn ja Jackin tarina on meille tuttu Varjojen maat -elokuvasta. Se on melko uskollinen todellisuudelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edellä mainitun lisäksi: Joylla oli kaksi poikaa, eikä yksi kuten elokuvassa [toinen on kääntynyt juutalaisuuteen ja sanoutuu irti kaikesta Lewisiin liittyvästä. Oikeutensa Lewisin kirjalliseen jäämistöön pojat möivät jo vuosia sitten, mitä he varmaankin nyt katuvat. ]. Lisäksi Lewis ei menettänyt uskoaan vaimonsa kuoltua niin kuin elokuvassa viitataan joidenkin mielestä, ei ainakaan pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi illaksi.

Ennen Joyn kuolemaa Lewisit tekivät pitkän matkan Kreikkaan yhdessä Jackin hyvän ystävän Roger Lancelyn Greenin ja tämän vaimon (myös Joy) kanssa (1960). Lewis oli suunniltaan surusta vaimonsa kuoltua. Joy Davidman oli 45-vuotias kuollessaan. Lewis kirjoitti salanimellä N.W. Clerk kirjan Grief Observed . Se oli jäädä täysin huomiotta, mutta TS Eliot pelasti sen, ja sitä pidetään nyt yhtenä Lewisin parhaimmista teoksista. (C.S. Lewis: Muistiinpanoja surun ajalta. Suom. Anna-Mari Kaskinen.)

Sijaisäiti Janie King Moore (1873-1951)

Lewis oli hyvin erikoislaatuinen ja ennakkoluuloton ihminen. Hän oli avulias ja antelias. Nuorena hän antoi ilmaisia tunteja opiskelijoille. Käännyttyään kristityksi hän tuki lukemattomia ihmisiä taloudellisesti. Hän hoiti dementoituneet koiransakin niiden oikkuja noudattaen, niin kärsivällisesti, että se herätti huomiota naapureissa. Vaikka hän oli itse rojalisti ja keskiajan ritariaatteen asiantuntija, hän ei ottanut vastaan lordin arvoa sanoen syyksi, että hänen Labour-puolueeseen kuuluvat pubikaverinsa pahastuisivat siitä. Hän vastusti tuskallisia eläinkokeita, ennen kuin se oli muotiasia.

Jack joutui teini-ikäisenä sotaan. Hän ystävystyi asetoverinsa Edward Cortnay Francis Mooren eli Paddy Mooren kanssa ja vieraili tämän kotona. Paddyn sisar Maureen [myöhemmin Lady Dunbar of Hempriggs] on todistanut kuulleensa, kuinka pojat vannoivat toisilleen, että jos toinen heistä kuolee sodassa, toinen pitää huolta molempien vanhemmista, Paddy Jackin isästä ja Jack Paddyn äidistä.

Jack joutui etulinjalle 19-vuotissyntymäpäivänään. Kun Jack haavoittui, rouva Moore kävi katsomassa häntä sairaalassa, mutta Jackin isä ei tullut käymään yhtään kertaa Jackin lukuisista kirjeistä huolimatta. Jackin veli Warren kertoo Lewisin kirjeiden alkupuheena olevissa muistelmissa tästä tapauksesta. 19-vuotias Jack tunsi isän hyljänneen hänet. Kun Paddy kuoli, Jack "adoptoi" rouva Mooren äidikseen ja Maureenin sisarekseen ja lupasi pitää heistä huolta. Tästä nuoren miehen ihanteellisesta päätöksestä oli kauaskantoiset seuraukset.

Jack Lewisia 25-vuotta vanhempi rouva Moore oli eronnut ja muutti tyttärensä kanssa Oxfordin lähelle. Jack asui heidän luonaan lomien aikana ja viikonloppuina, samoin Jackin veli Warren lomalla ollessaan. Tilanne salattiin kokonaan Jackin isältä, joka luuli elättävänsä vain opiskelijapoikaansa. Lewisin ystävät ovat sanoneet myöhemmin, kun rouva Mooren ja Lewisin suhteesta on alettu esittää monenlaisia olettamuksia, että heistä oli täysin normaalia, että joku huolehti poikamiehen taloudesta. Sitä paitsi sekä opiskelijat että ylipistonopettajat asuivat silloin enimmän ajan lähinnä yliopistolla olevissa asunnoissaan. Saatuaan vakinaisen viran Jack ja warren Lewis ostivat The Kilns –nimisen talon rouva Moreen kanssa, mutta talo oli kokonaan rouva Mooren nimissä.

[ Entinen oppilas George Sayer (Frequently Asked questions about C.S. Lewis): 'Some of those who have written about C.S. Lewis regard his living with Mrs. Moore as odd, even sinister. This was not the view of those of us who visited his home in the thirties. Like his other pupils, I thought it completely normal that a woman, probably a widow, would make a home for a young bachelor. We had no difficulty accepting her, even when we came to realise that she was not his mother.' ]

Rouva Moore oli varmaankin nuorempana ystävällinen äitihahmo, mutta hänestä kehittyi vanhemmiten perhetyranni, joka komenteli Jackia ja Warrenia, joka kutsui Jackin tilannetta "vapaaehtoiseksi orjuudeksi". Väitteet Lewisin ja rouva Mooren suhteen intiimiydestä ovat täysin olettamuksia. Ainoa viittaus siihen suuntaan voisi olla Lewisin muistelmissaan sanoma kohta, että hänellä oli silloin nuorena "valtava emotionaalinen episodi, josta hän ei voi puhua".

Äiti Flora Hamilton Lewis (1862-1908)

Clive Staples Lewis oli 10-vuotias, kun hänen äitinsä Flora (os Hamilton) kuoli. Flora oli yliopistotutkinnon suorittanut lahjakas matemaatikko. Hänellä oli läheinen ja lämmin suhde lapsiinsa. Hän luki heille, vaelteli heidän kanssaan luonnossa ja kasvatti heitä huolellisesti. Äidin kuolema oli murskaava isku. Kirjassa Velho ja leijona Digory on samassa tilanteessa.

Äidin kuolema sai pojat lähestymään toisiaan entistä enemmän, he olivatkin toistensa parhaat ystävät koko ikänsä. Isä etääntyi surussaan pojistaan. Se sai pojat pakenemaan entistä enemmän mielikuvituksen ja kirjojen maailmaan. Warrenista tuli upseeri, mutta hänkin oli kirjallisuudenystävä ja mukana kuuluisassa Inklings-ryhmässä, johon kuului myös Tolkien. Hän on kirjoittanut itsekin kirjoja. Warrenin tragedia oli alkoholism. Kirjallisuus oli Lewisin pakopaikka ja elämänura. Äidin kuoleman jälkeen menetetyn ilon hän löysi todella vasta kristinuskosta ja jo iäkkäänä miehenä rakkaudesta vaimoonsa, joka kuoli kuten äitikin syöpään.

Narnia-elokuvan teossa mukana olevan Douglas Greshamin haastattelu, jossa hän kertoo äitinsä ja Jack Lewisin suhteesta ja Jackin työstä.

Toinen Douglasin haastattelu. Siinä kerrotaan William Greshamin kirjasta, josta on tehty myös elokuva.

Warren Lewis, C.S. Lewisin veli.


Roger Lancelyn Greenin ja Walter Hopperin uusi elämäkerta Lewisista

Kotilieden artikkeli C.S. Lewisista ja siitä syntynyt keskustelu Blogisiskossa

Artikkeli Lewisista Vantaan Laurissa

Roger Lancelyn Green: C.S. Lewis elämäkerta




Roger Lancelyn Greenin kirja "C.S.Lewis" (1963) oli ensimmäinen, jonka luin Narnia-kirjojen kirjoittajasta. Siitä on ilmestynyt uudistettu painos, joka ilmestyi myös suomeksi. Toisena kirjoittajana on Lewisin sihteerinä toiminut Walter Hooper. Kirja on saanut ylistävät arvostelut:

“Amongst the many biographies of Lewis, this is the nearest we will ever get to the 'official' version. Roger L. Green was a longstanding friend of Lewis, and Walter Hooper briefly his secretary. They have produced the biographer's biography: detailed, thorough, balanced, not too laudatory, not too revealing. There is much useful comment on his books and his many friends and colleagues. His achievements and struggles are all covered. A solid work throughout. “
Michael JR Jose Allreaders.com

C.S. Lewis: Nuori Jack

Nuorta Jackia kiehtoivat Chesterton, Milton, pohjoismainen ja Välimeren maiden mytologia ja kuningas Arthurin tarinat. Yliopistoon tultuaan Jack päätti lopettaa lapselliset haaveilut ja kuunnella vain järjen ääntä.

Nuori Jack tiesi olevansa lahjakas. Hän kirjoitti isälleen yliopistosta: ”Pitää muistaa olla esillä. Tiedäthän – nuori nero etsii töitä.” Nuorena Jack uskoi olevansa runoilija. Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa nimellä Clive Hamilton [äidin sukunimi].

Jack eteni urallaan, alkoi opettaa Oxfordin yliopistossa. Hän alkoi saada ystäviä, jotka mursivat hänen ennakkoluulojaan. Syntymästä saakka Jackia oli varoitettu katolisista. Kirjallisuudentutkijaystävät varoittivat puolestaan luottamasta kielitieteilijöihin. Hän ystävystyi kuitenkin 26-vuotiaana JRR Tolkieniin, joka oli kumpaakin. Heistä tuli elinikäiset ystävät, ja heillä oli oleva ratkaiseva vaikutus toistensa tuotantoon ja sitä kautta meidän kulttuuriimme.

Nuoruutensa lopulla Lewisista tuli vähitellen, ilman mitään tunnekuohua, joidenkin kirjojen [Chesterton , George MacDonald] ja muutaman ystävän, ennen kaikkea JRR Tolkienin vaikutuksesta ensin teisti ja sitten kristitty. Hän kirjoitti 32-vuotiaana ystävälleen Owen Barfieldille: ”Minulle tapahtuu kauheita asioita. Henki tai todellinen minä on tulossa yhä henkilökohtaisemmaksi ja alkaa käyttäytyä yhä enemmän kuin Jumala. Tule maanantaina, niin tavoitat minut ennen kuin olen hävinnyt luostariin.”

Jack teki omasta kääntymyksestään performanssin, mitä jotkut paheksuivat.

Kouluvuodet, Jack ja Warren Lewis

Jackin elinikäinen läheisin ystävä oli hänen veljensä Warren. Pojat lukivat pienestä pitäen päiväkaudet kirjoja. He istuivat ullakossa sateen ropistessa ja piirsivät ja kirjoittivat mielikuvitusmaailmasta (Animal Land), jossa hiiret ja jänikset olivat ritareita ja taistelivat täydessä haarniskassa kissoja vastaan.

6-8-vuotiaana Jack eli kokonaan mielikuvituksessaan. Häntä kiehtoivat tontut ja kääpiöt, Beatrix Potterin kirjojen ja Punch-lehden pilapiirrosten ihmisten vaatteisiin puetut eläimet. On yllättävää, että Jack muisteli kaivanneensa kauneutta tässä miltei yltäkylläisessä elämässä. Kauneutta eivät pystyneet tuomaan tarpeeksi edes Potterin kirjat tai veljen pienen peilin päälle tekemä miniatyyripuutarha.

Kun Warren lähetettiin sisäoppilaitokseen, Jack leikki yksin. Hän saattoi nähdä lastenhuoneen ikkunasta vihreät kukkulat. Ne olivat lapselle kaukaiset, tavoittamattomat. Ne istuttivat sydämeen kaipuun sinisen kukan. Sensucht, ikävyys tuli tärkeäksi: kaukaiset vuoret, eksoottiset puutarhat, saaret, musiikki.

Kun Jack lähetettiin itsekin sisäoppilaitokseen, hän oli siellä suunnattoman onneton. Hän kärsi koulukiusaamisesta ja opettajien julmuudesta. Hän oli huono oppilas matematiikassa. Nykyajan peruskoulussa hän olisi ollut toivoton tapaus.

Isä suostui siihen, että Jack meni kolmeksi viimeiseksi kouluvuodeksi asumaan erään eläkkeellä olevan opettajan kotiin. Tämä yksityisopettaja, Mr. Kirkpatrick, valmensi Jackin yliopiston pääsytutkintoon. Hän opetti Jackin lukemaan antiikin teoksia alkukielellä nopeasti, yrittämättä kääntää, opetti ajattelemaan vierailla kielillä ja tähdensi loogista ajattelua ja kielen hallintaa, kaikki taitoja, joista Lewis oli tuleva myöhemmin tunnetuksi.

Yksityisopettaja varoitti Jackin isää, että pojan maailmassa ei ollut muuta kuin kirjallisuus, muuhun hänestä ei olisi. Mutta siinä hän olisi loistava. Ensimmäinen maailmansota keskeytti Jackin opinnot Oxfordissa. Hän saapui eturintamalle 19-vuotissyntymäpäivänään.

C.S. Lewisin lapsuus: vanhemmat

C. S. Lewis syntyi Belfastissa Irlannissa 29.11.1898 lakimiehen perheeseen. Hän nimitti itsensä Jackiksi jo pienenä lapsena sanomalla ”Minä Jack”, ja Jack hän oli siitä lähtien. Jackin äiti oli tasapainoinen ja lempeä papintyttö, Hamiltoneja, pappien, lakimiesten ja merenkulkijoitten sukua. Äidin suvussa oltiin kriittisiä ajattelijoita. Heillä oli kuitenkin synnynnäinen kyky onneen. He kävelivät suoraan sitä kohden ilman mitään epäröintiä kuten kokeneet matkustajat parhaille paikoille junassa, kuten Lewis on asian ilmaissut. Isä oli talonpoikaissukua, tyypillisiä welshilaisia, tunteellisia, kiihkeitä, helposti suuttuvia ja helposti leppyviä ihmisiä, jotka itkivät ja nauroivat ja olivat usein onnettomia.

Lapsesta asti Jack tunsi äidin ja isän luonteessa olevan vastakohdan. Lapsuus oli kuitenkin tasaisen onnellista ja taloudellisesti turvattua aikaa. Jackilla oli lämminhenkinen talonpoikaisnainen lastenhoitajana, äiti ja erinomainen kotiopettaja. Oli iso talo, suuri puutarha, leluja ja kirjoja. 1900-luvun alku oli iloinen ja yltäkylläinen aikakausi varakkaille ihmisille, keskiluokan ja yläluokan paratiisi, mutta onnettomuudet kohtasivat ihmisen silloinkin hänen varallisuudestaan huolimatta.

Jackin ollessa yhdeksänvuotias hänen äitinsä kuoli syöpään. Tuomari Lewis ei toipunut koskaan vaimonsa kuolemasta. Suru ei yhdistänyt isää ja lapsia, vaan Jack ja hänen kolme vuotta vanhempi veljensä Warren joutuivat selviytymään yhdessä surusta. C.S. Lewis muisteli kuitenkin onnettomia poikavuosiaan kaihoten, sillä – kuten hän sanoi – menneisyyttä ei kirkasta pysyvä onnellisuus vaan hetkittäinen ilo.

Ilon etsiminen tuli Lewisin elämän keskeiseksi motiiviksi. Se johti hänet romantiikkaan, ei tanssiaisten ja rakkausseikkailujen romantiikkaan, vaan keskiaikaiseen runouteen, pohjoismaiseen sankarirunouteen ja Kalevalaan, joihin hän tutustui jo koulupoikana. Häntä kiehtoi pohjoinen maailma, pohjolan kesien valoisuus, korkea taivas ja ankaruus.

C.S. Lewisin lapsuus

C.S. Lewisin mielestä lapsuus on kaikkein tärkein ja mielenkiintoisin alue elämäkerroissa. Omassa muistelmateoksessaan "Ilon yllättämä" (Kirjaneliö, 1986, suom. Ritva Miettinen) hän korostaa lapsuuden ja poikavuosien merkitystä. Kirjan nimi "Surprised by Joy" (1955) tulee Wordsworthilta: "Surprised by joy - impatient as the wind".

"Elämäni rakennusaineita ovat olleet pitkät käytävät, tyhjät aurinkoiset huoneet, yläkerran hiljaisuus, ullakkohuoneet joita voi tutkia yksikseen, vesisäiliöiden ja putkien kaukainen pulputus, tuulen synnyttämä ääni kattotiilien alla. Ja lisäksi loputon määrä kirjoja. Isäni osti kaikki kirjat, joita hän luki, eikä hän koskaan antanut pois tai hävittänyt niistä ainuttakaan. Kirjastossa oli kirjoja, olohuoneessa oli kirjoja, vaatesäiliössä oli kirjoja; kirjoja suuressa kirjahyllyssä portaiden ylätasanteella, kirjoja makuuhuoneessa, kirjoja minua hartioihin ulottuvina pinoina ullakolla; kaikenlaisia kirjoja, jotka heijastivat vanhempieni kiinnostuksen kohteita eri aikoina; luettavia kirjoja ja luettavaksi kelpaamattomia kirjoja, lapsille sopivia kirjoja ja sellaisia, jotka ehdottomasti eivät heille sopineet. Minulta ei mikään ollut kielletty. Sateisina iltapäivinä, joita tuntui riittävän loputtomiin, otin hyllyistä kirjan toisensa jälkeen. Saatoin olla yhtä varma siitä, että löytäisin joka kerta uuden kirjan, kuin niityllä kävelevä mies tietää aina löytävänsä uuden ruohonkorren."

C.S. Lewis: Ilon yllättämä

C.S. Lewis ja lastenkirjallisuus

”I wrote the books I should have liked to read…That´s always been my reason for writing. people won’t write the books I want, so I have to do it myself.” [Roger Lancelyn Green: C.S. Lewis. 1963]

Kirjan The Lion, the Witch and the Wardrobe ilmestyminen oli yksi vuoden 1950 suuria kirjallisia tapahtumia Englannissa. Olihan kirjailija kuuluisa kirjallisuuskriitikko, kirjallisuudentutkija ja Oxfordin opettaja C.S. Lewis, aikansa julkkis. Englannissa ei ole kuitenkaan tavatonta, että oppinut ja merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö kirjoittaa lapsille. Olihan Lewis Carrol Oxfordissa matematiikan professorina ja Kenneth Grahame korkeassa Bank of England -virassa. Tästä huolimatta lastenkirjallisuutta väheksyttiin Englannissakin.

”On tavallista, että aikuinen käyttää leikkisän anteeksipyytävää sävyä, kun kertoo mieltymyksestään ns. lastenkirjoihin. Se on mielestäni typerää”, sanoi C.S. Lewis. ”Mikään kirja ei ole lukemisen arvoinen kymmenvuotiaalle, jos se ei ole vähintään yhtä arvokas lukuelämys viisikymmentävuotiaalle. Poikkeuksen tekevät tietenkin lapsille suunnatut tietokirjat. Meidän tulee kasvaa ulos niistä kirjoista, joita meidän ei olisi pitänyt lukea ollenkaan.”[Essays presented to Charles Williams. 1947]

Jotta kirja miellyttää yhtä hyvin aikuista kuin lasta, siinä tulee olla ominaisuuksia, joita kummatkin arvostavat ja käsitellä asioita, jotka ovat yhteisiä lapsille ja aikuisille.

C.S. Lewis korostaa sitä, että “taiteen ensimmäisenä velvollisuutena on olla kiinnostavaa. Mitkään muut ominaisuudet eivät pysty korvaamaan epäonnistumista tässä. Siinä ei tunneta armoa.”[They asked for a paper. 1962]

On monia asioita, joissa aikuinen ja lapsi voivat olla tasa-arvoisia. Kirjailijan ei tule puristaa persoonallisuuttaan ns. lastenkirjallisuuden kaavaan. ”Kaiken tulee nousta kirjoittajan omasta persoonallisuudesta, sen kokonaisuudesta. Meidän tulee kirjoittaa lapsille niistä aineksista mielikuvituksessamme, jotka ovat yhteisiä lapsille ja meille. Ero on vain siinä, että meillä on myös muita mielenkiinnon kohteita, joista lapset eivät ole kiinnostuneita. – Mikään ei ole vaarallisempaa kuin ajatella, että se mitä meillä on yhteistä lasten kanssa, on halventavassa mielessä lapsellista ja että se, mikä on lapsellista, on naurettavaa.

On joitakin asioita, jotka ovat erilaisia lapsille kirjoitettaessa. Sanasto asettaa rajoituksia. Ei saa olla myöskään liian pitkiä pohdiskelevia kohtia. Jos kirjaa saatetaan lukea ääneen, kappaleiden tulisi olla yhtä pitkiä. Täytyy muistaa, että lapsi arvostaa yksityiskohtia, joita aikuinen ei edes huomakaan.

C.S. Lewis myöntää myös, että lapsen ja hänen vanhempiensa ja lapsen ja hänen opettajansa suhde ovat erilaisia kuin lapsen ja kirjailijan suhde toisiinsa. Lapsi ja kirjailija voivat kohdata toisensa itsenäisinä persoonallisuuksina. Kirjailija on vapaa ja tasa-arvoinen lapsen kanssa ”kuten sekatavarakauppias tai posti tai naapurin koira”, C. S. Lewis sanoi.

Hän ei pitänyt lapsia raaka-aineena, jota manipuloidaan. Hänen mielestään sellainen suhtautuminen olisi ala-arvoista. Hän korostaa sitä, että emme saa tietenkään vahingoittaa lasta. ”Ehkäpä voisimme tehdä heille jotakin hyvää, mutta vain sillä tavalla, että kohtelemme heitä kunnioittavasti. Meidän ei tule kuvitella olevamme kohtalo tai kaikkivaltias.” Kirjailijan ei tule määräillä, mutta ei myöskään ihannoida lasta.

Ks. etenkin C.S. Lewis: One way of writing for Children. – Marcus Crouch (ed): Chosen for Children [Carnegie Medal -palkinnon saaneista kirjoista.] Täydellinen kirjallisuusluettelo tulossa myös tähän blogiin erilliselle sivulle

Satu

J.R.R. Tolkien sanoo esseessään "On Fairy-stories", että satujen historia on monimutkaisempi kuin ihmiskunnan ja sen kielen historia. Mutta alkuperä kuuluu folkloristiikan ja antropologian tutkijoille. Kunkin sadun kirjalliset ominaisuudet ovat tärkeintä, sillä satu on yksi kirjallisuudenlaji.

Tolkien määrittelee sadut kertomuksiksi sadun valtapiiristä, jossa on paljon muutakin kuin "keijuja" tai kääpiöitä, noitia, peikkoja, jättiläisiä ja lohikäärmeitä. Siihen kuuluvat meri, aurinko, kuu ja taivas, maa ja kaikki mitä siinä on: puu ja lintu, vesi ja kivi, viini ja leipä sekä me kuolevaiset silloin kun olemme sadun valtapiirissä. (Tolkien, 42)

Alkuperäisessä muodossaan sadut ovat samaa kuin kansansadut. Niistä on tullut kaikkien kansojen yhteistä omaisuutta, ja niistä on koottu valikoimia kaikkien maiden lapsille. Englannissa satuja keräsivät Andrew Lang (1884–1912) ja Joseph Jacobs (1854–1916).

Satu kuuluu kaikille

Alkuperäisessä muodossaan satu kuuluu kaikille. Usein sadut hylätään kuitenkin lapsille aivan niin kuin vanhat huonekalut siirretään lastenhuoneeseen, kun aikuiset eivät enää pidä niistä eivätkä välitä siitä, mitä niille tapahtuu. Lapset eivät ole tehneet valintaa. Kuten aikuiset lapsetkin ovat jakaantuneita suhtautumisessa satuihin, toiset pitävät niistä, toiset eivät. Tolkien on sitä mieltä, että jos sadut erotetaan aikuisten kirjallisuudesta, ne menevät pilalle.

Sadut menevät pilalle myös silloin, kun niistä tehdään pelkästään aikuisten kirjallisuutta. Margery Fisher esittää tästä esimerkkinä Perrault'n, joka teki 1700-luvun lopulla kansansaduista hovin viihdettä ja pelkästään oman aikakautensa kuvausta.

Jotkut ovat sitä mieltä, että sadut ovat lapsellisia ja kuuluvat vain tiettyyn vaiheeseen lapsen kehityksessä. Vuonna 1965 kahden psykologin tekemä suomalainen tutkimus lasten lukutottumuksista selitti, että lapsi, jonka sadunnälkä on tyydytetty, kasvaa siitä ulos ja siirtyy seuraavaan vaiheeseen kehityksessä, mutta lapsi jolle ei ole annettu satuja oikeassa iässä, jää kehityksessä jälkeen ja hänen kiinnostuksensa satuihin jatkuu myöhemmälläkin iällä. Tämä on hyvin tyypillistä ajattelua silloin, kun ei tajuta, että satu on yksi kirjallisuudenlaji, kertomista sen alkuperäisimmässä muodossaan.

Sadun taika

Satu on myös taikaa, mutta se ei ole sitä sanan vulgaarissa merkityksessä. Taika ei ole itsetarkoitus, vaan pelkkä väline. Sadun taikaa ei pidä selittää, ei ottaa vakavasti eikä tehdä naurettavaksi. Sadussa ei pidä olla myöskään mitään kehyskertomusta, joka selittää, että kaikki olikin vain unta tai illuusiota. Liisa ihmemaassa ei ole sanan varsinaisessa mielessä satu. Samoin eläintarinat eivät ole satuja, sillä niistä puuttuu ihminen, joka haluaa kommunikoida eläinten kanssa – mikä on eräs sadun perustoiveista – tai eläimet ovat vain naamioituneita ihmisiä. (Kaislikossa suhisee)

Parantumista, pakoa, lohdusta, fantasiaa

Satu tarjoaa Tolkienin mukaan parantumista, pakoa, lohdutusta ja fantasiaa. Parhaat sadut käsittelevät elämän perusasioita, jotka opitaan ymmärtämään paremmin uudessa ympäristössä. Eskapismia pidetään säälittävänä pakona "oikeasta" elämästä, mutta kuten Tolkien sanoo, sadut käsittelevät paljon pysyvämpiä asioita kuin ne, jotka kuuluvat vain johonkin tiettyyn aikakauteen.

Melun, saasteiden, säälimättömyyden ja elämän tarkoituksen puuttumisen lisäksi paetaan nälkää, janoa, köyhyyttä, sairauksia, epäoikeudenmukaisuutta. Satu tarjoaa eskapismia myös rajoituksista, sillä saduissa voi kalan lailla sukeltaa meren syvyyksiin, lentää korkeuksiin äänettömästi ja sulavasti kuin lintu. Se toteuttaa vielä syvällisempiä toiveita: haaveen voida keskustella eläinten kanssa ja suurimman kaikista toiveista – paon kuoleman vallasta.

Todellinen satu on tragedian vastakohta. Tolkien sanookin sadun onnellista loppua eukatastrofiksi. Hyvän sadun merkkinä on se, että hurjien tapahtumien ja kauheiden seikkailujen jälkeen lukija voi kokea onnellisen lopun suoman lohdutuksen.

Sadun vaikein laji on fantasia. Ks kohdasta Narnia ja lastenkirjallisuus Narnia ja Fantasia.


Kirjoja:
Lehtovaara & Saarinen. Mitä nuoret lukevat. 1965.

Margery Fisher. Intent upon Reading. 1964.

Tolkien, J.R.R. "On Fairy-Stories", in Essays Presented to Charles Williams. 1947. Also in Tree and Leaf. 1964.


Huom! Nämä kirjoitukset on tehty suoraan Internettiin, kun aloin suomentaa vuonna 1970 valmistunutta graduani. Jos huomaat linkeissä ym virheitä, ole hyvä ja ilmoita, jotta voin tehdä korjauksen. Kiitos!

Johdanto graduun




C.S. Lewisin kirjan The Lion, the Witch and the Wardrobe [Velho ja leijona] ilmestyminen oli vuoden 1950 suuria kirjallisia tapahtumia Englannissa. Clive Staples Lewis oli tunnettu suosittuna Oxfordin yliopiston luennoitsijana ja tutorina, puhujana sekä loistavasta kirjallisuuskritiikistään ja kristinuskoa käsittelevistä kirjoistaan, joista kuuluisin oli satiiri "Paholaisen kirjeopisto" [1942].

Englannissa ei ole harvinaista, että oppinut henkilö kirjoittaa lapsille. Monet arvostetuimmista englantilaisista lastenkirjoista ovat muillakin aloilla kunnostautuneiden henkilöiden tuotteita. Esimerkiksi Liisa ihmemaassa –kirjan kirjoittaja Lewis Carroll oli pappi ja Oxfordin yliopiston matematiikan professori Charles Dodgson. Kaislikossa suhisee-kirjan kirjoittaja Kenneth Grahame oli Englannin pankin virkamies.


Individualismi on tärkeää englantilaisille, siksi lapsiakin pidetään yksilöinä eikä miniatyyriaikuisina. Englantilaiset ovat hyviä kasvattajia ja hyviä lastenkirjailijoita.

C.S. Lewis julkaisi sen jälkeen vuosittain uuden viestin luomastaan Narnian maailmasta. Vuonna 1956 hän sai viimeisestä, The Last Battle -nimisestä Narnia-kirjasta, tosiasiallisesti koko seitsemän kirjaa käsittävästä sarjasta Carnegie-mitalin, joka annetaan joka vuosi ansiokkaalle englantilaiselle lastenkirjailijalle.


Graduni tarkoituksenani oli etsiä Lewisin paikka lastenkirjallisuuden perinteessä, tutkia mistä hänen satujensa erityislaatu johtuu ja mikä tekee ne hyviksi ja arvokkaiksi yleisen kirjallisuuden alueella. Koska Lewis on viitannut usein kritiikissään myös lastenkirjallisuuteen, oli mielenkiintoista rinnastaa Lewisin teoreettisia käsityksiä ja käytäntöä.

Satua ei käsitelty tuohon aikaan [1970] kovin paljon kirjallisuudentutkimuksessa. Lastenkirjallisuuden tutkimus oli suhteellisen uusi kirjallisuudenhaara, niin vähän arvostettu, että silloinen estetiikan professori Irma Rantavaara sanoi minulle, että lastenkirjallisuus ei ole sopiva aihe yliopistolliseen tutkimukseen. Hän ehdotti, että ottaisin aiheeksi "C.S. Lewis kirjallisuuskriitikkona".

Tunsin kuitenkin Lewisia jo sen verran, että tiesin, että se olisi ollut väitöskirjan aihe. Englantilaisen filologian laitoksella vastaanotto oli täysin toinen. Professori Kingsley Hart oli innoissaan. [Hän on tullut maailmankuuluksi Tove Janssonin Muumi-kirjojen kääntäjänä.] Narnia-kirjojen ja C.S.Lewisin tutkiminen oli minulle eskapismia sen ajan Suomen ahtaasta henkisestä ilmastosta. Luinhan Lewisista vuodet 1963-1970. Erityisen lämpimät muistot on minulla gradun tekemisestä professori Tauno Mustanojan johdolla. [Muillakin on hänestä hyviä muistoja. ks."Hän jaksoi innostaa. Tauno Mustanoja jäi lähtemättömästi oppilaittensa mieleen. Yliopisto-lehti 11/98]
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

FOREWORD

One of the literary events of 1950 in England was the publication of The Lion, the Witch and the Wardrobe, the first in the series of the fantasy books for children by Clive Staples Lewis, an Oxford Don who was until then known as a writer of splendid literary criticism and apologetics. It is not strange in England that a learned man should write for children, as many of the great English children's books, especially in the field of fantasy, have been written by men who were distinguished in other fields than children's literature. For example, Lewis Carroll, author of the Alice-books, was in private life The Reverend Charles Dodgson, a professor of mathematics at Oxford; and Kenneth Grahame, author of The Wind in the Willows, held an important office in the Bank of England. It is generally thought that the sense of individualism among the English has made it easy and natural for them to regard children as individuals, important as such, not as miniature adults. For this reason the English are perhaps the best school­ masters in the world and can also produce excellent children's books.

In each succeeding year C. S. Lewis wrote a new book on the imaginary land of Narnia. For the seventh, The Last Battle (1956), but actually for the whole series, Lewis was awarded in 1956 the Library Association Carnegie Medal. The Carnegie Medal is annually given for "an outstanding book for children by a British subject domiciled in the United Kingdom (Great Britain and Northern Ireland) published during the preceding year." From this starting point I wish to find Lewis's place in the tradition of children's literature, to seek what has contributed to the special quality of his books, what makes them good and valuable to the whole field of literature.

Because C. S. Lewis has in his literary criticism often pointed to children's litera­ture, both before and after writing such literature himself, it is interesting to parallel the theory and practice of Lewis in this question. Because the fairy tale is one of the less studied literary genres and because children's literature is a fairly new branch in literature as a whole, I feel it necessary to deal with some of the problems which have importance in studying Lewis's Narnia fairy tales.

(A part of my master's thesis.)

CONCLUSION ( 0f the thesis)

CONCLUSION (pages 100-102)



During the last few decades more and more attention has been paid in all countries to children's literature. In this field, as in others, children must be given what is best for them.

Very often there has been criticism of romantic and moralizing books and children's writers have been challenged to write books near to everyday life. C. S. Lewis realized that he was writing for the generation which was born to the atomic bomb, "into a world of death, violence, heroism and cowardice, good and evil."


It is likely that the children will meet cruel enemies, there­fore they should hear of brave knights and heroic courage. To prepare a child for life the writer need not handle questions which belong to the tangible everyday life, he can take a child on trips further than the moon, to the world of fantasy, and. still show him what is true of man's heart. C. S. Lewis thought also that children's books are an in­dependent form of literature, not slaves to a programme of any kind.

But "the whole cast of the author's mind behind these books gives a special favour to the Narnia tales, the mind of a true scholar, one of the best-read men of his age, an excellent story-teller, a thinker and theologian" who has plumbed the depths of the dark void of atheism and come by the hardest route on his pilgrimage back to God. Christianity filled his mind: he did not put a moral in his stories; it was a natural part of his whole personality.

It gives a special light to the strange and beautiful world created by C. S. Lewis. The adventures are wild and even terrible at times, but there is always a trust, or at least a hope, that makes life wonderful.

Lewis is able to take the adult reader of his guard: things that have become too familiar to him are shown from a fresh aspect as if they were quite new. Perhaps children have a merely emotional understanding of what Lewis wants to say. But the magnificent scenes, wonderful actions and odd characters move them and can later be intellectually understood and the stories of our childhood are never forgotten by any of us. They are highly important in forming our whole out­look on life. Lewis's Narnia tales prepare the Child to receive Christian values and truths. They also arouse his curiosity towards all the great literary inheritance of mankind, and his willingness to 1ive a full and energetic life, complete with happiness and courage, heroism and friendship, respect for nature and humanity.

As an experienced writer Lewis could write in true tradition of the fairy tale, a story for children was to him like a new metre in verse that he carefully obeyed. He was able to tell adventures in a vivid, poetic style which also satisfies the critical adult reader. His life­long interest in literature and training in criticism had given him knowledge of the factors that contribute to the high quality of a literary world. Therefore the Narnia tales can be assessed by the, rules applicable to all lit­erature, merely keeping in mind certain special requirements.

Lewis's best qualities come out in these tales: high imagination, vast knowledge of literature, fresh and poetic style, profound morality. C. S. Lewis has been praised for his poetry and humour, for the richness of his scenery, and above all for the overwhelming joy that emerges from his stories. He has been able to give a dimension to reality in his imaginary country.

Adult criticism will not decide the future of these tales. Children themselves will decide generation after generation whether the chronicles of Narnia wil1 keep a place in the literary treasure which they wil1 carry lifelong in their hearts.



[More information:

Title: C. S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children

Author: Pirkko Pekkarinen =Pirkko Anna Amnell

Level: Master's thesis
University of Helsinki
Faculty of Arts/Department of English
Spring 1970

Number of pages: 105
Where deposited: Arts Faculty Library, Metsätalo

Key words: C. S. Lewis, The Chronicles of Narnia, children's literature,
fantasy, fairy tales, ChristianityAbstract: not available
Other information:

Pirkko Anna Amnell

Anna Amnell (in English)

Contents of the thesis

C. S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children


CONTENTS OF THE THESIS:



FOREWORD 1



I INTRODUCTION 3

1. The fairy tale 3

2. Children's literature 9



II C. S. LEWIS 15

III THE STORIES OF NARNIA 22



A. THE ATMOSPHERE 22

1. The Dimensions of space 22

2. The Weather 25

3. Landscapes 25

4. The Sea 28

5. The Culture of England 29



6. The Invented Towns and cultural backgrounds 34

7. The Books and Music of the Narnian World 36

8. Paradise 39

9. Aslan's Land 41



B. THE CHARACTERS 44

1. The Sources of Characterization 44

2. The Methods of Characterization 49

3. The Categories of Characters 62

C. THE THEMES 65

1. The Good Old World 66

2. The Splendour 66

3. The Relationship of Men and Animals 70

4. Friendship and Membership 72

5. The Happy Opposition 75

6. The Black and White Magic 76

7. The Search for Joy 77



D. C. S. LEWIS'S THEOLOGICAL VIEWS 78

E. TECHNIQUE 85

1. Images for all the senses 85

2. The Manipulation of Time 90

3. The Humour 94

4. The Plot 97



CONCLUSION 100

BIBLIOGRAPHY 103

C.S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children

C. S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children (my master's thesis, 1970)

Information

Contents of the thesis

Foreword 

Conclusion


Title: C. S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children

Author: Pirkko Pekkarinen (=Pirkko Anna Amnell)

Level: Master's thesis

University of Helsinki

Faculty of Arts/Department of English

Spring 1970

Number of pages: 105

Where deposited:
 [Pirkko Pekkarinen (vuodesta 1998 Pirkko Anna Amnell)]

Tietueen ID  002024972
Tekijä  LinkPekkarinen, Pirkko.
Nimeke  LinkC. S. Lewis’s Narnia fairy tales for children / Pirkko Pekkarinen.
Julkaistu  Helsinki : Helsingin yliopisto, 1970.
Ulkoasu  105 s
Opinnäyte  Pro gradu -tutkielma : , Englantilainen filologia.
Aineisto  Opinnäyte
Tekstiaineisto
Kieli  eng
Tiivistelmän kieli  fin


Piilota Asiasanat ja luokitukset
Kohdehenkilö  LinkLewis, Clive Staples.

https://melinda.kansalliskirjasto.fi/F/5C1NCL49T8P4462EH4T8779CENBD5HFAY19C6DK6TD4UKDLA1E-00956?func=full-set-set&set_number=043349&set_entry=000002&form


Key words: C. S. Lewis, The Chronicles of Narnia, children's literature,
fantasy, fairy tales, Christianity

Abstract: not available

Other information:

Pirkko Anna Amnell Wikipedia

Suomen Nuorisokirjailijat/Anna Amnell (jäsenmatrikkeli)
Suomen Kirjailijaliitto (jäsen)

anna.amnell@gmail.com