Nuorta Jackia kiehtoivat Chesterton, Milton, pohjoismainen ja Välimeren maiden mytologia ja kuningas Arthurin tarinat. Yliopistoon tultuaan Jack päätti lopettaa lapselliset haaveilut ja kuunnella vain järjen ääntä.
Nuori Jack tiesi olevansa lahjakas. Hän kirjoitti isälleen yliopistosta: ”Pitää muistaa olla esillä. Tiedäthän – nuori nero etsii töitä.” Nuorena Jack uskoi olevansa runoilija. Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa nimellä Clive Hamilton [äidin sukunimi].
Jack eteni urallaan, alkoi opettaa Oxfordin yliopistossa. Hän alkoi saada ystäviä, jotka mursivat hänen ennakkoluulojaan. Syntymästä saakka Jackia oli varoitettu katolisista. Kirjallisuudentutkijaystävät varoittivat puolestaan luottamasta kielitieteilijöihin. Hän ystävystyi kuitenkin 26-vuotiaana JRR Tolkieniin, joka oli kumpaakin. Heistä tuli elinikäiset ystävät, ja heillä oli oleva ratkaiseva vaikutus toistensa tuotantoon ja sitä kautta meidän kulttuuriimme.
Nuoruutensa lopulla Lewisista tuli vähitellen, ilman mitään tunnekuohua, joidenkin kirjojen [Chesterton , George MacDonald] ja muutaman ystävän, ennen kaikkea JRR Tolkienin vaikutuksesta ensin teisti ja sitten kristitty. Hän kirjoitti 32-vuotiaana ystävälleen Owen Barfieldille: ”Minulle tapahtuu kauheita asioita. Henki tai todellinen minä on tulossa yhä henkilökohtaisemmaksi ja alkaa käyttäytyä yhä enemmän kuin Jumala. Tule maanantaina, niin tavoitat minut ennen kuin olen hävinnyt luostariin.”
Jack teki omasta kääntymyksestään performanssin, mitä jotkut paheksuivat.
Narnia-kirjat, Narnia-elokuvat, C.S. Lewis, Anna Amnellin blogi. Kuva: Junalla Ljubljanaan - Kuin Narniassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti