Narnia-blogi

Nimeni on Anna Amnell, ja minulla on kaksi blogia Narnia-kirjoista, -elokuvista ja C. S. Lewisista. Ne perustuvat suurelta osalta yliopistolliseen tutkimukseen, jonka tein Helsingin Yliopistossa englantilaiseen filologiaan vuonna 1971.
Kaikkien blogieni päivittyminen ja lyhyt info ja nuortenkirjani Suomen Nuorisokirjailijat.Tämän blogin rinnakkaisblogi on Narniassa. Hakusanat blogin pohjalla.. Graduni on nyt luettavissa Kaisa -talon kellarissa. Soitto kirjaston neuvontaan ja mieheni neuvot auttoivat.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teemat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teemat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2015

Kahta lajia ylellisyyttä ja loistoa





Suomalainen toimittaja on hämmentynyt siitä, että hän on ihastunut angloamerikkalaiseen jouluun. (Annamari Sipilä Oikein hyvää ja pinnallista joulua HS/Sunnuntai 20.12.2015.) Eikö hän tiedä, että angloamerikkalaisen kulttuurin loistossa on myös keskiaikainen piirre? Se on Suomessa tuntematonta ja ymmärrretään väärin. C.S. Lewis kirjoittaa. 
""Luxury and material splendour in the modern world need be connected with nothing but money and are also, more often than not, very ugly. But what a medieval man saw in royal and feudal courts and imagined as being outstripped in 'faerie' and far outstripped in Heaven, was not so. The architecture, arms, crowns, clothes, horses, and music were nearly all beautiful. They were all symbolical and significant – of sanctity, authority, valour, noble lineage or, at the very worst, of power. They were associated, as modern luxury is not, with graciousness and courtesy. They could therefore be ingeniously admired without degradation for the admirer." C. S. Lewis, The Discarded Image

Lue lisää Narniassa-blogistani

http://narniassa.vuodatus.net/lue/2005/11/narnia-kirjojen-teemat-2-7

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Ystävyys kohottaa arjen yläpuolelle



Jalo Riiptsiip on esimerkki ystävästä, joka auttaa hädän hetkellä.
Ystävänpäivähiiren kuva

Muistelmateoksessaan Surprised by Joy C.S. Lewis kirjoittaa, että ystävyys on ollut hänen elämänsä suurimpia ilonaiheita. Tuttavat ja seuraelämä eivät kiinnostaneet häntä. Hän sanoi surevansa sitä, että ystävyyden tilalle tulee usein puoluepolitiikka.

Ystävyys on tärkeää varsinkin Prinssi Kaspianin matkoissa. Alussa Eustacella ei ole ystäviä. Kun hän muuttuu lohikäärmeeksi, myös hänen henkinen elämänsä muuttuu. Alussa hän ajattelee, että hänen ei tarvitse enää pelätä ketään. Sitten hän alkaa kaivata ystäviään. Jopa Narnian hiiri Ripitsiip kelpaisi seuraksi.

Lohikäärmeenä Eustace oppii auttaman toisia ja olemaan ystävä. Hän ei unohtanut koskaan, että juuri Riipitsiip piti hänelle seuraa silloin kun kaikki oli pahimmillaan

Hopeatuolissa Kaspianin ja lordi Drinianin ystävyys joutuu kovalle koetukselle, mutta keskiajan tuntija Lewis osaa kuvata suuria tunteita.

Useimmiten ystävyys kuvataan Narnia-kirjoissa rauhallisena ystävien välisenä jutteluna. Keskustellaan maailman ihmeellisyydestä ja Aslanista. Narnian viimeinen kuningas ja yksisarvinen Jewel ovat jalo ystäväpari keskiaikaiseen tyyliin. He rakastavat toisiaan kuin veljekset ja ovat pelastaneet toistensa hengen monessa taistelussa. Aslan on kaikkien narnialaisten ystävä ja jokaisen ihmisen ja eläimen yksityinen ystävä. Aslan leijona nimittää lempeää Hwin-hevosta "rakkaaksi tyttärekseen".

Kollektiivisuuden tilalle Lewis asettaa tosiveljeyden, jota edustaa hänen mielestään parhaimmillaan Kaislikossa suhisee kirjan mainio kolmikko: myyrä, mäyrä ja rotta, jotka ovat täysin erilaisia persoonia, mutta juuri tämä erilaisuus yhdistää heitä. Tämän vuoksi esimerkiksi Eustace menettää paljon, kun ei sano vanhempiaan isäksi ja äidiksi vaan kutsuu näitä etunimeltä.

Sodan ja rauhan Rostovin perhe oli Lewisin mielestä ihanteellinen perhe. Narnia-kirjoissa on eniten poikamiehiä ja lapsia, jotka ovat jostakin syystä kaukana kotoa. Perhe ei sovi yleensä seikkailukertomuksen juoneen.

Herra ja rouva Majava edustavat Lewisin käsitystä ihanneperheestä, jossa mies ja vaimo keskustelevat tasa-arvoisesti mistä hyvänsä aiheesta, mutta herra Majava auttaa herrasmiesmäisesti saappaat jalkaan vaimolleen jopa kiireesti pakomatkalle lähdettäessä.

Narnialaiset tytöt saavat valita itse puolisonsa, mutta kalormenialaiset tytöt joutuvat tyytymään isänsä tahtoon. Lasten läheistä ja lämmintä suhdetta kuvaa Prinssi Kaspianissa kohtaus:

"Lucy woke out of the deepest sleep you can imagine, with the feeling that the voice she liked best in the world had been calling her name. She thought at first it was her father's voice ..." (p. 120)

Tirian tapaa isänsä Aslanin maassa jälleen sinä nuorena ja iloisena miehenä, jonka kanssa hän leikki lapsuudessaan. Digoryn epätoivoinen rakkaus kuolevaa äitiään kohtaan on kuin C.S. Lewisin oman lapsuuden kuvausta.