Makro 116: Sadunomainen

Vanha Wulffin kulman joulupukki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulupukkisatu pääsi Narnia-satuihinkin. C. S. Lewisilla oli lapsena joulupukkilelu. Klikkaa hakusanaa 'joulupukki'.

Kuvassa meille helsinkiläisille rakas Vanhan Wulffin kulman joulupukki, joka nyökytteli päätään ystävällisesti ennen joulua. Olen ottanut kuvan Stockmannin Esplanaadinpuoleisesta ikkunasta, mutta joulupukkia ei ole enää näkynyt siellä viime vuosina.

Onko satu kadonnut kaupungista, kun tätä joulupukkia ei enää näy? Onko se mennyt Narniaan?
Tätä kuvaa on katsonut Flickrissä jo yli 2400 joulupukin ystävää.
Makro 116 'sadunomainen'

Lisäys:

Meidän lapset halusivat vielä teini-ikäisenä, että heidän isänsä pukeutui jouluaattona joulupukiksi, vaikka he olivat tienneet aina, että joulupukki on satua.

Mieheni oli kehittänyt eräänlaisen joulupukkinäytelmän: lahjat vietiin antiikkiseen vauvanrekeen eteiseen, joulupukki soitti ovikelloa, kertoi jonkin jutun poroistaan, ja lahjat kannettiin yhdessä sisälle ja jaettiin yksitellen kullekin vuorollaan

Kun vanhin poika oli 8-vuotias, hän halusi olla joulupukkina, laittoi minun kelsiturkkini nurinpäin päälleen ja irtoparran leukaansa. - On raskasta olla joulupukki, hän totesi lahjat jaettuaan.

Lapset sanoivat, että aina tuntui pienen hetken, ehkä silmänräpäyksen ajan, että joulupukki oli totta.

Tämä on kiinnostava kysymys, sillä sanotaanhan, että fiktio voi olla faktaa todempi. Tarvitaan "willing suspension of disbelief",  pitää heittäytyä sadun, fiktion maailmaan.

Narnia ja joulupukki

Jack Lewis and Santa Claus, from letters of C. S. Lewis. Photo: Anna Amnell
Siivekäs hevonen - tietysti Strawberry - ja C.S. Lewisin lapsuudenkuva. Kuva: Anna Amnell

Ylhäällä oleva avoin kirjanaukeama kuuluu C.S. Lewisin veljen Warrenin toimittamaan kirjaan "Letters of C.S. Lewis" (1966). C.S. Lewisin (1898-1963) etunimet olivat Clive Staples, mutta hän vaati jo pikkulapsena, että puhutellaan nimellä Jack. "Me Jack", hän sanoi päättäväisesti osoittaen itseään. Jackin ja Warrenin lapsuus oli onnellista. Perhe asui isosssa viktoriaanisessa talossa Belfastissa Pohjois-Irlannissa, ja lapset saivat leikkiä puutarhassa tai talon suurella ullakolla. He kävelivät äidin kanssa ja tutustuivat luontoon. Koko perhe meni joka vuosi lomalle meren äärelle.

Voit nähdä, että Jackillä on valokuvassa lelu, joka sopii erityisen hyvin tähän vuodenaikaan nyky-Suomessakin. Se on muulilla ratsastava joulupukki. Onnelliseen ja vapaaseen elämään kuuluivat myös C.S. Lewisin luomassa Narniassa joulu ja joulupukki.

Narniassa-blogissani on myös kirjoitus joulupukista.

Hyvää joulua kaikille Narnian ystäville!

Kouluvuodet, Jack ja Warren Lewis

Jackin elinikäinen läheisin ystävä oli hänen veljensä Warren. Pojat lukivat pienestä pitäen päiväkaudet kirjoja. He istuivat ullakossa sateen ropistessa ja piirsivät ja kirjoittivat mielikuvitusmaailmasta (Animal Land), jossa hiiret ja jänikset olivat ritareita ja taistelivat täydessä haarniskassa kissoja vastaan.

6-8-vuotiaana Jack eli kokonaan mielikuvituksessaan. Häntä kiehtoivat tontut ja kääpiöt, Beatrix Potterin kirjojen ja Punch-lehden pilapiirrosten ihmisten vaatteisiin puetut eläimet. On yllättävää, että Jack muisteli kaivanneensa kauneutta tässä miltei yltäkylläisessä elämässä. Kauneutta eivät pystyneet tuomaan tarpeeksi edes Potterin kirjat tai veljen pienen peilin päälle tekemä miniatyyripuutarha.

Kun Warren lähetettiin sisäoppilaitokseen, Jack leikki yksin. Hän saattoi nähdä lastenhuoneen ikkunasta vihreät kukkulat. Ne olivat lapselle kaukaiset, tavoittamattomat. Ne istuttivat sydämeen kaipuun sinisen kukan. Sensucht, ikävyys tuli tärkeäksi: kaukaiset vuoret, eksoottiset puutarhat, saaret, musiikki.

Kun Jack lähetettiin itsekin sisäoppilaitokseen, hän oli siellä suunnattoman onneton. Hän kärsi koulukiusaamisesta ja opettajien julmuudesta. Hän oli huono oppilas matematiikassa. Nykyajan peruskoulussa hän olisi ollut toivoton tapaus.

Isä suostui siihen, että Jack meni kolmeksi viimeiseksi kouluvuodeksi asumaan erään eläkkeellä olevan opettajan kotiin. Tämä yksityisopettaja, Mr. Kirkpatrick, valmensi Jackin yliopiston pääsytutkintoon. Hän opetti Jackin lukemaan antiikin teoksia alkukielellä nopeasti, yrittämättä kääntää, opetti ajattelemaan vierailla kielillä ja tähdensi loogista ajattelua ja kielen hallintaa, kaikki taitoja, joista Lewis oli tuleva myöhemmin tunnetuksi.

Yksityisopettaja varoitti Jackin isää, että pojan maailmassa ei ollut muuta kuin kirjallisuus, muuhun hänestä ei olisi. Mutta siinä hän olisi loistava. Ensimmäinen maailmansota keskeytti Jackin opinnot Oxfordissa. Hän saapui eturintamalle 19-vuotissyntymäpäivänään.