C. S. Lewis: Ilon yllättämä , 2. painos suomeksi. Sininen linna-Maria

Blogissa Sininen linna on Marian hieno kirja-arvio tästä C. S. Lewis klassikosta, jossa Lewis kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kuva Marian blogista
Maria kirjoittaa:

"Olen yleensäkin heikkona kirjoihin, joissa ihmiset kuvaavat lukuharrastustaan: mitä he ovat lukeneet lapsena ja nuorena, mitkä kirjat ovat muodostuneet erityisen rakkaiksi, mitkä lukukokemukset ovat kenties muuttaneet elämän tavalla tai toisella, mitä kirjoja kulttuurivaikuttajat ovat aikanaan lukeneet. C. S. Lewisin Ilon yllättämä tarjoaa tätä herkkua runsain mitoin, sillä kirja on vähintään yhtä paljon "lukemiselämäkerta" kuin hengellinen elämäkerta, ja lukeminen kytkeytyy monin tavoin myös ukonnolliseen kääntymiseen."

Olen iloinen siitä, että kirjalla on uusi tyylikäs kansi.

C. S. Lewsin lapsuus ja kirjat, lastenkirjallisuus (tässä blogissa)
C. S. Lewisista myös Narniassa-blogissani, johon aloin kääntää vuoden 1970 Narnia-graduani (sisällysluettelo)  vuonna 2005, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen. Olen tuonut Narniassa-blogin kirjoituksia vähitellen tähän blogiin.

Kommenttini Marian blogiin:

Maria, tämä on minullekin C. S. Lewisin kirjoista läheisin: lapsuus, kirjat, veljesten keksimä satumaa, äidin kuolema, pohjoinen mytologia. Nuori Jack Lewis oli aikansa julkkis, suosittu puhuja ja luennoitsija Oxfordin ja Cambridgen yliopistoissa, Vogue-lehden ja Time-lehden kansikuvassa vähän myöhemmin Paholaisen kirjeopiston aikaan. Hän teki kääntymyksestään performanssin, oli eläinten oikeuksien puolustaja, vaikka oli rojalisti kieltäytyi aatelisarvosta, jotta Labour-puolueeseen kuuluvat pubiystävät eivät pahoittaisi mieltään. Lewis ja Tolkien olivat läheisiä ystäviä, mutta katolinen Tolkien ei hyväksynyt Lewisin avioliittoa eronneeseen naiseen.

 Lewisilla on ollut suuri vaikutus kirjallisuudentutkimukseen ja englantilaiseen lastenkirjallisuuteen ja sen kautta muihinkin maihin. Suomessa on ollut aina jähmeä suhtautuminen Lewisiin, se poikkeaa täysin muista maista. Ehkäpä tilanne alkaa normalisoitua tässäkin asiassa.

Olen lukenut lukenut Lewisin kirjat englanniksi jo vuosikymmeniä sitten. Hänen tyylinsä on uskomatonta. Kuten esimerkiksi Eino Leino hän pystyi tuottamaan valmista tekstiä suoraan heti ensimmäisessä versiossa, mikä on aika harvinaista. Hän kuoli vuonna 1963 samana päivänä kuin presidentti Kennedy, aivan liian aikaisin.

Tein hänen Narnia-kirjoistaan gradun vuonna 1970. Olen ihmetellyt viime vuosina ilmestyneitä outoja "elämäkertoja", joista en tunne Lewisia. On hänestä luotettaviakin elämäkertoja.

Blogisisko-blogissani:

C. S. Lewis ja naiset. Juorut ja totuus:

http://blogisisko.blogspot.fi/2013/12/cs-lewis-ja-naiset-lukijat-vaimo.html

Lisää Lewisista Narnia-blogeissani

Makro 116: Sadunomainen

Vanha Wulffin kulman joulupukki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulupukkisatu pääsi Narnia-satuihinkin. C. S. Lewisilla oli lapsena joulupukkilelu. Klikkaa hakusanaa 'joulupukki'.

Kuvassa meille helsinkiläisille rakas Vanhan Wulffin kulman joulupukki, joka nyökytteli päätään ystävällisesti ennen joulua. Olen ottanut kuvan Stockmannin Esplanaadinpuoleisesta ikkunasta, mutta joulupukkia ei ole enää näkynyt siellä viime vuosina.

Onko satu kadonnut kaupungista, kun tätä joulupukkia ei enää näy? Onko se mennyt Narniaan?
Tätä kuvaa on katsonut Flickrissä jo yli 2400 joulupukin ystävää.
Makro 116 'sadunomainen'

Lisäys:

Meidän lapset halusivat vielä teini-ikäisenä, että heidän isänsä pukeutui jouluaattona joulupukiksi, vaikka he olivat tienneet aina, että joulupukki on satua.

Mieheni oli kehittänyt eräänlaisen joulupukkinäytelmän: lahjat vietiin antiikkiseen vauvanrekeen eteiseen, joulupukki soitti ovikelloa, kertoi jonkin jutun poroistaan, ja lahjat kannettiin yhdessä sisälle ja jaettiin yksitellen kullekin vuorollaan

Kun vanhin poika oli 8-vuotias, hän halusi olla joulupukkina, laittoi minun kelsiturkkini nurinpäin päälleen ja irtoparran leukaansa. - On raskasta olla joulupukki, hän totesi lahjat jaettuaan.

Lapset sanoivat, että aina tuntui pienen hetken, ehkä silmänräpäyksen ajan, että joulupukki oli totta.

Tämä on kiinnostava kysymys, sillä sanotaanhan, että fiktio voi olla faktaa todempi. Tarvitaan "willing suspension of disbelief",  pitää heittäytyä sadun, fiktion maailmaan.

Narnia ja joulupukki

Jack Lewis and Santa Claus, from letters of C. S. Lewis. Photo: Anna Amnell
Siivekäs hevonen - tietysti Strawberry - ja C.S. Lewisin lapsuudenkuva. Kuva: Anna Amnell

Ylhäällä oleva avoin kirjanaukeama kuuluu C.S. Lewisin veljen Warrenin toimittamaan kirjaan "Letters of C.S. Lewis" (1966). C.S. Lewisin (1898-1963) etunimet olivat Clive Staples, mutta hän vaati jo pikkulapsena, että puhutellaan nimellä Jack. "Me Jack", hän sanoi päättäväisesti osoittaen itseään. Jackin ja Warrenin lapsuus oli onnellista. Perhe asui isosssa viktoriaanisessa talossa Belfastissa Pohjois-Irlannissa, ja lapset saivat leikkiä puutarhassa tai talon suurella ullakolla. He kävelivät äidin kanssa ja tutustuivat luontoon. Koko perhe meni joka vuosi lomalle meren äärelle.

Voit nähdä, että Jackillä on valokuvassa lelu, joka sopii erityisen hyvin tähän vuodenaikaan nyky-Suomessakin. Se on muulilla ratsastava joulupukki. Onnelliseen ja vapaaseen elämään kuuluivat myös C.S. Lewisin luomassa Narniassa joulu ja joulupukki.

Narniassa-blogissani on myös kirjoitus joulupukista.

Hyvää joulua kaikille Narnian ystäville!

C.S. Lewisin lapsuus: vanhemmat

C. S. Lewis syntyi Belfastissa Irlannissa 29.11.1898 lakimiehen perheeseen. Hän nimitti itsensä Jackiksi jo pienenä lapsena sanomalla ”Minä Jack”, ja Jack hän oli siitä lähtien. Jackin äiti oli tasapainoinen ja lempeä papintyttö, Hamiltoneja, pappien, lakimiesten ja merenkulkijoitten sukua. Äidin suvussa oltiin kriittisiä ajattelijoita. Heillä oli kuitenkin synnynnäinen kyky onneen. He kävelivät suoraan sitä kohden ilman mitään epäröintiä kuten kokeneet matkustajat parhaille paikoille junassa, kuten Lewis on asian ilmaissut. Isä oli talonpoikaissukua, tyypillisiä welshilaisia, tunteellisia, kiihkeitä, helposti suuttuvia ja helposti leppyviä ihmisiä, jotka itkivät ja nauroivat ja olivat usein onnettomia.

Lapsesta asti Jack tunsi äidin ja isän luonteessa olevan vastakohdan. Lapsuus oli kuitenkin tasaisen onnellista ja taloudellisesti turvattua aikaa. Jackilla oli lämminhenkinen talonpoikaisnainen lastenhoitajana, äiti ja erinomainen kotiopettaja. Oli iso talo, suuri puutarha, leluja ja kirjoja. 1900-luvun alku oli iloinen ja yltäkylläinen aikakausi varakkaille ihmisille, keskiluokan ja yläluokan paratiisi, mutta onnettomuudet kohtasivat ihmisen silloinkin hänen varallisuudestaan huolimatta.

Jackin ollessa yhdeksänvuotias hänen äitinsä kuoli syöpään. Tuomari Lewis ei toipunut koskaan vaimonsa kuolemasta. Suru ei yhdistänyt isää ja lapsia, vaan Jack ja hänen kolme vuotta vanhempi veljensä Warren joutuivat selviytymään yhdessä surusta. C.S. Lewis muisteli kuitenkin onnettomia poikavuosiaan kaihoten, sillä – kuten hän sanoi – menneisyyttä ei kirkasta pysyvä onnellisuus vaan hetkittäinen ilo.

Ilon etsiminen tuli Lewisin elämän keskeiseksi motiiviksi. Se johti hänet romantiikkaan, ei tanssiaisten ja rakkausseikkailujen romantiikkaan, vaan keskiaikaiseen runouteen, pohjoismaiseen sankarirunouteen ja Kalevalaan, joihin hän tutustui jo koulupoikana. Häntä kiehtoi pohjoinen maailma, pohjolan kesien valoisuus, korkea taivas ja ankaruus.

C.S. Lewisin lapsuus

C.S. Lewisin mielestä lapsuus on kaikkein tärkein ja mielenkiintoisin alue elämäkerroissa. Omassa muistelmateoksessaan "Ilon yllättämä" (Kirjaneliö, 1986, suom. Ritva Miettinen) hän korostaa lapsuuden ja poikavuosien merkitystä. Kirjan nimi "Surprised by Joy" (1955) tulee Wordsworthilta: "Surprised by joy - impatient as the wind".

"Elämäni rakennusaineita ovat olleet pitkät käytävät, tyhjät aurinkoiset huoneet, yläkerran hiljaisuus, ullakkohuoneet joita voi tutkia yksikseen, vesisäiliöiden ja putkien kaukainen pulputus, tuulen synnyttämä ääni kattotiilien alla. Ja lisäksi loputon määrä kirjoja. Isäni osti kaikki kirjat, joita hän luki, eikä hän koskaan antanut pois tai hävittänyt niistä ainuttakaan. Kirjastossa oli kirjoja, olohuoneessa oli kirjoja, vaatesäiliössä oli kirjoja; kirjoja suuressa kirjahyllyssä portaiden ylätasanteella, kirjoja makuuhuoneessa, kirjoja minua hartioihin ulottuvina pinoina ullakolla; kaikenlaisia kirjoja, jotka heijastivat vanhempieni kiinnostuksen kohteita eri aikoina; luettavia kirjoja ja luettavaksi kelpaamattomia kirjoja, lapsille sopivia kirjoja ja sellaisia, jotka ehdottomasti eivät heille sopineet. Minulta ei mikään ollut kielletty. Sateisina iltapäivinä, joita tuntui riittävän loputtomiin, otin hyllyistä kirjan toisensa jälkeen. Saatoin olla yhtä varma siitä, että löytäisin joka kerta uuden kirjan, kuin niityllä kävelevä mies tietää aina löytävänsä uuden ruohonkorren."

C.S. Lewis: Ilon yllättämä